Julkaistut matkaraportit

Matkaraportin laatija: Anja Hämäläinen

Osasto, pää- / sivuaineet:
Arkkitehtiosasto, -

Hankintakanava:
Arkkitehtiopiskelijoille ei "valmiina" löydy paikkoja juuri ollenkaan, joten omaaloit-teisuus on ensiarvoisen tärkeää. Mutta kunhan pääsee perille omista toiveistaan paikan suhteen, saa tuloksiakin aikaan, jos on valmis istumaan tietokoneen ääressä, ottamaan asioista selvää, kyselemään ja - mikäli suinkin mahdollista - jopa vierailemaan itse seudulla jo etukäteen. Ainakin hyvä mielikuvitus on tarpeen. Itse surffailin ensitöikseni netissä American Institute of Architects eli AIA:n sivuilla (www.aia.org) josta päädyin lueskelemaan listausta Baltimoren arkkitehtitoimistoista. Vierailin toimistojen kotisivuilla, ja niistä kiinnostavimmille lähetin sähköpostia ja/tai kirjeen jossa kerroin olevani tulossa parin kuukauden kuluttua kaupunkiin reilun viikon ajaksi, ja että toivoin haastattelua. Kaikki toimistot ovat tietysti hurjan kiireisiä, eikä vastauksia läheskään joka paikasta kuulunutkaan. Vielä Baltimoreen matkustettuani aloitin uuden soittelu- ja cv:n faxailu-rumban, joka tuotti muutaman haastattelun. Toimistoissa kun ollaan kiireisiä, eika vierailuni ajankohta (helmikuu) vielä ollut otollinen kesä-työntekijöiden palkkamiseen. Toisaalta tiesin viisumiasioiden ja muun paperisodan vievän pienen ikuisuuden, joten halusin nopeita tuloksia ja pikaista tietoa työn saatavuudesta. ArchPlan, Inc. -toimistossa kävin keskusteltuani ensim-mäistä kertaa vasta Baltimoreen saavuttuani omistajan Klaus Philipsenin kanssa puhelimessa ja faksattuani hänen nähtäväkseen cv:ni. Jo haastattelun päätyttyä hän lupasi minulle töitä, melko varmasti siitä syystä, että osasin jo valmiiksi käyttää ArchiCAD:ia, joka on toimiston pääasiallinen CAD-ohjelma, ja jonka taitajia on Yhdysvalloissa vielä hieman hankala (kuulemma) löytää. Lupasin toimittaa hänelle papereita selailtavaksi, ja palkasta halusin vielä neuvotella erikseen kyseltyäni hieman palkkatasosta tuttaviltani, ja seurailtuani tarkemmin www.e-architect.com -sivustojen foorumissa käytäviä keskusteluja ja juteltuani tuttujen kanssa. Tulee muistaa, että läpi Yhdysvaltojen voi palkoissa olla melko tuntuviakin vaihteluita rannikolta toiselle mm. kaupungin tai seudun taloudesta riippuen.

Työ ja saamani opit:
Tehtäviini kuului pääasiassa CAD-piirtäminen ArchiCAD-ohjelmalla, mutta myös BackUp-tiedostojen viikoittainen ylläpito sekä kaiken-karvainen kuvamanipulaatioiden (Photoshop) ja planssien luominen (mm. Plotmaker) ja plottailu, PowerPoint-esitysten laatiminen, kokouksiin osallistuminen, kokousmuistiinpanojen tekeminen, toimiston laskutus ja kirjeenvaihto. Toimistossa oli omistajan Klaus Philipsenin lisäksi tuolloin myös toinen ikäiseni ja koulutustasoltaan samoilla paikkeilla oleva nuori arkkitehti(opiskelija), Aaron Prager, jonka kanssa vastasimme myös puhelimeen ja karsimme jatkuvasta kaupustelijoiden virrasta pahimmat pois, osalta otimme vastaan tarjouksia uusista tuote-esittelyistä ja kiinnostavimmat ohjasimme asiakassoittojen lisäksi itselleen Klausille. Mutta milloin joko minulla tai Aaronilla oli "vastuuprojekteja" hoidettavanamme (lähes kaikista sisääntulevista uusista projekteista osa lankesi joko Aaronin tai minun vastuulleni, mikä karkeasti kuvailtuna tarkoitti sitä, että idea-suunnittelu, paperisota ja työmaakokouksiin osallistuminen jne. oli tuolloin pää-asiassa meidän jomman kumman vastuulla) meidän tuli itse yrittää hoitaa asiaa mahdolisimman pitkälle. Mutta viime kädessä Klaus oli omistajana ja toimiston ainoana rekisteröityneenä arkki-tehtina tietysti se, joka otti projekteista todellisen ja lopullisen vastuun, ja ainakin hankalat asiakaskysymykset kulkivat heti hänen kauttaan.

Muutama kuukausi ennen harjoitteluni loppumista toimistossa aloitti uusi työntekijä, Aaronin tavoin Bachelor-tason arkkitehti(opiskelija) Anne Raines, joka tietysti jakoi kanssamme tätä samaa tehtävä-kenttää. Työt siis jakautuivat tässä toimistossa varsin tasaisesti laadultaan ja vaativuudeltaan meidän kolmen kesken, mikä on selvä etu näin pienen toimiston hyväksi suureen toimistoon verrattuna, jossa ilmeisesti olisin ollut kahlittuna puhtaaksipiirtäjän-kahvin-keittäjän-arkistoijan tehtäviin.Suurin ero suomalaiseen toimisto-elämään on tietysti uusi mittajärjestelmä, puhelinkaupustelijoiden valtava määrä, loputtoman pitkien ja turhien kokousten keskeinen asema sekä yleisellä tasolla tarkasteltuna amerikkalaisten lyhyet lomat. Minulla itselläni oli käytet-tävänäni 2 sairaspäivää ja 12 lomapäivää koko vuodelle, mikä tietysti oli ihan ok määrä näin vuoden työsuhteessa. Mutta meidän suomalaisten kuukauden kesäloma, talvilomat ja kirkolliset vapaapäivät ovat amerikkalaisten silmissä melkoista ylellisyyttä. He kun saavat kesällä viikon tai kaksi lomaa, ja onnekkaimmat viikon joulun seutuvilla. Vain erityisen kauan samaa firmaa palvelleet voivat saada yhtäjaksoisen kahden viikon tai jopa kolmen viikon loman. Ja kaikkihan me muistamme mikä haloo nousi presidentti George W. Bushin kuukauden lomasta nyt menneenä kesänä.

Palkkaus ja verotus:
Sain palkkaa 12 dollaria/tunti kymmenen kuukauden ajalta. Kävi nimittäin niin, että Suomeen palattuani haastatteluiden jälkeen pohdin palkkakysymystä, ja kyselin amerikkalaiselta poikaystävältäni minimi-palkoista. Hänen mielestään ei ollut ollenkaan huono ajatus ehdottaa n. 12-13 dollarin tuntipalkkaa, ja katsoa mitä Klausilla on siihen sanottavanaan. Päätin kuitenkin tehdä niin, että neuvotteluja nopeuttaakseni ehdotin Klausille, että hän saa kaksi ensimmäistä kuukautta seurailla työnteko-ani "ilmaiseksi" eli päätin elää koululta saamani apurahan turvin. Tämän jälkeen palkkani olisi 11 dollaria marraskuun alkuun asti, ja nousisi tämän jälkeen 12 dollariin, jos tuossa vaiheessa pitämämme pienen arviointipalaverin jälkeen niin sopivaksi kokisimme. Minua tietysti pelotti, josko olisin "tarpeeksi hyvä", mutten tietenkään halunnut "myydä itseäni liian halvalla" koska olin kuitenkin melko varma kyvyistäni ja ehdottoman varma motivaati-ostani tehdä parhaani.Niinpä kävikin niin, että tuon kahden kuukauden "esittelyjakson" jälkeen Klaus alkoi saman tien maksaa minulle 12 dollaria tunnilta, koska oli työhöni niin tyytyväinen. Palkka maksettiin joka kuun 1. ja 16. päivä sekillä, eli siinä mielessä touhu on vielä lapsenkengissään Suomeen verrattuna. Ei puhettakaan viivakoodeista ja suoraveloituksesta..!Veropapereita täyttelin jo kiivaasti alkuvuodesta, ja niiden kanssa sain apua host-järjestöltäni American-Scandinavian Foundationilta. Veron saa kuitenkin takaisin jälkikäteen, koska en tietenkään ollut sosiaaliturvan tai muiden etujen alainen muihin kansalaisiin verrattuna. Tästä saa lisää tietoa Internal Revenue Service -sivuilta www.irs.gov asian ollessa ajankohtainen. Minunkin piti hakea sosiaaliturvatunnus, mutta se palveli ainoastaan verotustehtävässä, eikä ole nyt maasta poistuttuani enää voimassa. Varaudu järjettömään jonottamiseen korttia hakiessasi. Byrokratia jyllää!

Majoitus:
Minun ei tarvinnut järjestää majoitusta Baltimoreen muuttaessani, sillä kannoin kapsäkkini poikaystäväni asuntoon. Mutta ei tämäkään asia ylitsepääsemätön ongelma ole. Minua tarjoutui jo haastattelu-tilaisuudessa opastamaan tuleva pomoni asian järjestämisessä, ja lisää ajankohtaista infoa saa kyseisen kaupungin ilmaisjakelu- ja sanomalehdestä. Ota siis selvää alueen lehtien nimistä ja tutki josko alueella on aktiivisia naapurustoja joilla on omat kotisivut. Baltimoressa julkaistaan CITY-lehteä niinkuin täällä Suomenkin suurimmissa kaupungeissa, ja se on ehdoton asuntoa hakevalle. Samat ilmoitukset ovat siis myös netissä: www.citypaper.com classified-osastossa. Kaupungin pää-äänenkantaja on the Baltimore Sun, jonka nettiversio on www.sunspot.net. Yhtälailla, jos aiot mennä kurkkaamaan seutua etukäteen ja päästä samalla haastatteluihinkin, löytyy CITY-lehdestä tai netistä selailemalla edullisia hotelleja ja hostelleja tai jopa asuntoja lyhyeen vuokrasuhteeseen. Törmäsin pari kertaa ilmoituksiin joissa joku haki vuokralaista vain kuukaudeksi tai kahdeksi, eli tällaisiinkin voisi olla hyvä idea tarttua niiden kohdalle sattuessa.

Jos et tunne seutua josta olet kiinnostunut, on oma ehdotukseni ensin seurailla näitä sanomalehtiä ja keskusteluryhmiä jne.. miten ikinä saatkaan tietoa seudusta, kulttuurista, kuulumisista yms. Näin on helpompi tehdä päätös alueesta jonne haluaisit asettua asumaan ja mitä haluat nähdä seudulle saavuttuasi. Voit kenties jo solmia kontakteja etukäteen ja siten helpottaa kavereiden löytymistä heti saavuttuasi. Yhdysvaltojen suhteen mainio keino on käyttää www.mapquest.com -sivuja paikkoihin tutustumiseen ja etäisyyksien arvioimiseen. Palvelu etsii sinulle reitit kysymiisi osoitteisiin ja laskee matka-ajat. Voit näin myös helposti tutkiskella missä uusi asuinalueesi voisi sijaita: asuntoilmoituksissa mainitaan aina naapuruston nimi, ja on hyvä selvittää sen "laatu" ja etäisyys työpaikastasi ja keskustasta.

Matkajärjestelyt:
Omaa harjoitteluvuottani varten tarvitsin tietysti koulun apua (haku-prosessin aloitus, käytännön vinkit, stipendi) mutta myös varsinaisen prosessin läpiviemiseen TKY:llä toimivaa FASTEC-järjestöä (www.tky.hut.fi/~fastec/). Toki olisin voinut lähteä omine päinenikin viemään vuotta läpi, mutta on ehdottomasti helpompaa ja halvempaa toimia jonkun host-järjestön kautta. Mm. viisumin kanssa voi yksin tulla ongelmia. Jenkkeihin kun ei niin vain pääsekään, eikä työviisumia ole kovin helppo saada. Tarvitset tulevan työnantajasi "kutsun" maahan, joudut ottamaan selvää uskomat-tomasta määrästä asioita ja rahaa kuluu helposti hurja määrä. Harkitsin viisumin järjestämistä CIMOn avulla, mutta laskeskelin sen tulevan kalliimmaksi kuin FASTECin kautta: he toimivat täällä omalla koulullamme, joten asia etenee helpommin ja organisoidummin. FASTECin kautta minut ohjattiin virallisen host-järjestöni ASF:n (The American-Scandinavian Foundation, www.amscan.org ) siipien suojaan, jotka järjestivät minut oman vakuutusyhtiönsä rekisteriin jne. Tästä vakuutusasiasta ollaan hyvin tarkkoja, ja amerikkalaiset maksavatkin vuosittain uskomattomat määrät vakuutusmaksuja vähän joka asiasta. ASF:llä on jonkin verran omia kuluja, joiden maksamisesta kannattaa sopia tulevan työn-antajan kanssa.

Omassa tapauksessani maksoin vakuutukseni itse, mutta työn-antajalleni jäi makset-tavaksi tietty prosentti palkastani ja joku könttämäärä palvelumaksua ASF:lle. Nämä asiat tietysti viisasta selvittää oman harjoitteluajan yhteydessä, koska prosessi voi muuttua vuosien saatossa.

Vapaa-aika:
ASF tarjoaa toimistojensa sijaintikaupungeissa erilaisia etuuksia harjoittelijoilleen. Omassa tapauksessani lähin ASF-toimisto sijaitsi New Yorkissa, ja siellä olisin saanut hakea heidän toimistostaan karttoja, etukuponkeja kiertoajeluille jne. visiittini yhteydessä jos olisin halunnut. Heidän edustajansa sitä paitsi kävi eräänä päivänä tapaa-massa minua Baltimoressa ja vei minut lounaalle kaupunkiin sattues-saan, eli harjoittelijoista ollaan kiinnostuneita ja kanssakäyminen on "lämminhenkistä": sain aina apua ongelmatilanteissa ja saatoin kysellä mistä milloinkin niin sähköpostitse kuin soittamallakin yhdys-henkilöilleni. Pari kertaa sairastuttuani otin selvää kuinka paljon vakuutukseni mistäkin korvaisi, jne.. Eli ihan kiva järjestely siinä mielessä. Muuten vapaa-aikani meni poikaystäväni perheen kanssa aikaa viettäessä ja normaa-leissa arkitoihuissa. Toimistollamme olisi aktiviteetteja riittänyt, jos minulla ei olisi ollut näitä henkilökohtaisia yhteyksiä poikaystävääni ja tämän perheeseen: joka perjantai oli tapana mennä viettämään pari tuntia suosikkibaareissamme Happy Hour -olusilla. Olisin saanut mennä mukaan useamminkin, mutta joskus meillä oli tietysti omiakin suunnitelmia. Pomoni ja hänen tuttavapiirinsä osallistui aina kaupungin tapahtumiin ja kävi kurkkaa-massa uusimmat festarit, esittelyt ja tapahtumat, eli tekemistä kyllä olisi riittänyt ja kutsuja riitti joka paikkaan! Baltimoressa on varsin aktiivinen taide- ja kulttuurimaailma, ja museoita riittää. Mikä mukavinta, D.C. ja New York sekä tietysti Philadelphia ja Bostonkin ovat todella lähellä, joten tukikohtana kaupunki on mainio kaiken-laiselle reissailulle.

Maan tapa:
Tavat ja kulttuuri nimenomaan Baltimoressa eroavat joissain määrin elämäntyylistä, johon totuin lukiolaisena ollessani Pennsylvanian maa-seudulla vaihto-oppilaana. Koko kysymys on todella hankala, ja siihen vastatakseni ohjaisin tämän selostuksen lisäksi lueskelemaan jo aiemmin mainitsemiani CITY-lehteä ja www.sunspot.net:in keskustelu-palstaa. Koko yleiskäsite amerikkalaisesta kulttuurista ja tavoista verrattuna suomalaisiin vastineisiinsa on oma kokonaisuutensa, ja Baltimoressa joutuu pureutumaan vielä omiin kysymyksiinsä jotka käsittelevät vain tuon alueen tapoja ja elämää. Näissä pohdinnoissa auttaa ihan parhaiten paneutuminen noihin tietolähteisiin ja matkaa-minen kohteeseen.. Tässä olisi hyvä kohta ladella varoituksia, jos niitä olisi, mutta oman kokemukseni perusteella Yhdysvaltojen kyseessä ollessa ei oikeastaan ole mielekästä eritellä kulttuuritulkintoja etu-käteen, sillä kun pitää terveen järjen matkassa, on hauskinta sukeltaa kulttuuriin ja tutkia itse.

Muuta:
-

« Takaisin