Julkaistut matkaraportit

Matkaraportin laatija: Marko Altonen

Osasto, pää- / sivuaineet:
- Muu osasto -, -

Hankintakanava:
Hain harjoittelupaikkaa IAESTE:n ensimmäisellä hakukierroksella ja sainkin hyväksynnän Suomen puolelta varsin nopeasti. Itävallasta ei kuitenkaan kuulunut mitään ennen toukokuun puoltaväliä. Tämä johtui varmaankin Itävallan IAESTE:n hitaudesta ja harjoittelupaikkani suuresta koosta.

Lähdin matkaan ensimmäistä työpäivää edeltäneenä lauantaina. Hankin liput Kilroyltä ja lensin sitten ensin Wieniin ja matkasin sieltä junalla Villachiin. Koska olin kuullut harjoittelupaikan varmistumisesta vain kahta viikkoa aikaisemmin ja lähin IAESTE:n paikalliskomitea oli yli 200km päässä, kirjoitin paljon sähköpostia Infineonin yhteyshenkilölle, jotta vastaanotto olisi mukavampi. Villachiin saapuessani, siellä odottikin yrityksen eräs työntekijä, joka antoi autokyydin asunnolleni.

Sain sitten asettuessani kuulla, että päivänä, jolloin minun piti aloittaa työt olikin kansallinen vapaapäivä ja työni alkoivatkin vasta tiistaina. Tämä sopi minulle varsin hyvin ja saatoinkin etsiä ensitöikseni työpaikan sijainnin ja katsella vähän tätä Itävallan kaunista kaupunkia. Matka työpaikalle kesti ensimmäisenä työpäivänä yli puoli tuntia ja ajattelinkin sitten hankkia pyörän käyttööni tavalla tai toisella. Kyselin asiaa työpaikalta ja sain selville mukavan vanhoja pyöriä myyvän liikkeen. Maksoin liki uudesta pyörästä 500mk ja tämän jälkeen työmatkatkin sujuivat huomattavasti helpommin.

Työ ja saamani opit:
Työkentelin suuressa, liki 3000 työntekijän yrityksessä nimeltä Infineon Technologies, joka valmistaa puolijohdekomponenttejä. Alunperin minun piti suunnitella mittaus-datan keräämisen helpottamista ja ohjelmaa siihen, mutta päädyinkin sitten kehit-tämään luotettavuusmittauksissa käytettävää ohjelmistoa. Tätä varten jouduin opettelemaan aivan uuden ohjelmointikielen, mutta päästyäni siihen käsiksi työ eteni varsin nopeasti, ja sain minulle annetut tehtävät tehtyä jo 4 viikon jälkeen. Tämän jälkeen sain sitten tehtäväkseni pieniä tehtäviä tähän samaan ohjelmistoon liittyen ja hieman myöhemmin minun piti suunnitetta alusta alkaen uusi mittausjärjestely. Harjoittelun kuluessa kävin työmatkalla myös Münchenissä, jossa esittelin ohjelmistoon tekemiäni muutoksia. Työtehtävät olivat varsin mielenkiintoisia, mutta välillä tekemistä ei vain meinannut millään löytyä.

Työpaikalla minut otettiin todella hyvin vastaan, vaikka kaikki eivätkään osanneet puhua englantia. Usein tehdessäni viikonloppureissuja ´jouduin´ kertomaan tarkasti mitä kaikkea olin ehtinyt tehdä ja kokea. Jutusteluun kuluikin harvase päivä paljon aikaa ja opin tuntemaan työkaveritkin varsin hyvin. Kaikilla tuntui olevan aina aikaa puhua miltei mistä vain ja ongelmien esiintyessä saatoinkin helposti mennä kysymään apua työkavereiltani.

Työskentely muuten oli Infineonilla varsin samankaltaista kuin suomessa. Aamuisin saatoin tulla liukuvasti 7 ja 9 välillä kunhan vain tein 8 tunnin päiviä. Ruokailu oli järjestetty varsin hyvin ja ruokalassa oli joka päivä tarjolla 4 erilaista ruokalajia. Ateriaan kuului pääruuan lisäksi salaatti, keitto, leivät ja juomat ja hintaa aterialle kertyi vaivaiset 10 markkaa. Mikäli iltaisin ei jaksanut kotona kokkailla oli mahdollista mennä työpaikalle syömään päivällistä. Ensimmäiset kaksi viikkoa sain syödä joka päivä aterian, jollaista en ollut aikaisemmin nähnyt. En olisi ikinä uskonut, että Itävallassa on niin paljon erilaisia ruokia, joita en ole ennen maistanut. Lomapäivien suhteen työpaikka oltiin todella joustavia, ja saatoin ottaa vapaapäivät aivan vapaasti milloin halusin. Vuokrasin auton muutamina viikonloppuina ja kävin kiertämässä sen avulla Italiaa ja Itävaltaa.

Palkkaus ja verotus:
Palkkaa yritys maksoi 16000 shillinkiä (7000mk) kuussa. Jonkunlaista veroa meni kuitenkin 20% ja vuokran maksamisen jälkeen rahaa ei jäänytkään likaa. Jotkut asiat Itävallassa olivat uskomattoman kalliita (esim. junaliput) ja kaikki raha minkä ansaitsin palasi kyllä tasaisen varmasti Itävallan pussiin. Toiset asiat Itävallassa olivat kuitenkin varsin halpoja, kuten ravintolassa syönti ja jätskipallot kadulla. Niistä otettiinkin sitten kaikki ilo irti.

Majoitus:
Asunto oli järjestetty työpaikan puolelta. Se oli varsin vaatimaton (~16 neliötä), mutta minulla oli kuitenkin oma suihku ja keittonurkkaus. Vuokraa jouduin maksamaan kohtuuttoman paljon (~1500mk/kk), sillä toiset IAESTE-opiskelijat saivat asunnon jopa kolme kertaa edullisemmin. Asuntoa piti vaihtaa ensimmäisten päivien aikana, jotta olisin saanut isomman huoneen, mutta sitä ei sitten lopulta vaihdettukaan.

Matkajärjestelyt:
-

Vapaa-aika:
Villachissa oli minun lisäksi 4 muuta IAESTE-harjoittelijaa, joiden kanssa tuli vietettyä varsin paljon aikaa, sillä kaupunki oli varsin pieni ja kaikki nähtävä oli pian katsottu. Kävimmekin usein leffassa, ravintoloissa, uimassa ja teimme ruokaa yhdessä. Muita IAESTE-harjoittelijoita tuli nähtyä vain viikonlopputapaa-misissa.

Viikonloppuisin ehti tehdä vähän pidempiä reissuja lähiympäristöön ja koska Italia oli vain reilun 10 kilometrin päässä kävinkin siellä kolme kertaa. Italian lisäksi kävin katsastamassa Sloveniaa ja sen pääkaupunkia Ljubljanaa, jonne junamatka kesti alle 2 tuntia. Itävallasta ehdin katsastaa Grazin, Klagenfurtin, Hallstatin, Salzburgin ja Wienin.

Kun kesä oli päässyt käyntiin saatoin vain huomata kuinka paikalliset jaksoivat järjestää joka viikko jotain ohjelmaa. Ensin oli vuorossa auringonkukkafestivaalit.
Niitä seurasivat katutaiteen juhlat ja viikon kestävä Kirchtag, jolloin koko kaupunki oli pullollaan juhlivia itävaltalaisia ja italialaisia. Loppukesästä kaupungin halki kulkevalle joelle rakennettiin kelluva lava, jossa järjestettiin sitten ilmaiskonsertti Mozartin kunniaksi balettitanssijoiden kera. Kuten arvata saattaa vuorista ei ollut Itävallassa puutetta. Näihin liittyen kävinkin sitten vaeltamassa muutamaan kertaan ja korkein vuori jolle kipusin oli Sonnblick (3106m). Tämän lisäksi kävin kajakoimassa Slovenian puolella työkavereitteni kanssa, sekä kiipeilemässä ja kastumassa joessa (canyoning) muiden harjoittelijoiden kanssa. Maisemat olivat mahtavat ja niitä jäänkin varmasti eniten kaipaamaan matkan jälkeen. Sää oli loistava koko kesän ajan. Joka päivä lämpötila keikkui 25-35 asteessa. Sadetta tuli noin kymmenenä päivänä ja yleensä sekin tuli yöllä. Pitkähihaista paitaa en muista käyttäneeni kuin muutamina päivinä ja joinain aamuina. Työkaverit tosin sanoivat, että tämä kesä oli jonkinlainen poikkeus sään suhteen ja että normaalisti sadetta tuli hieman enemmän. Itse kuitenkin palasin kotimaan kamaralle mukavasti ruskettuneena.

Ennen Itävaltaan tuloa en ollut opiskellut päivääkään saksaa. Muutaman ensim-mäisen viikon aikana yritin hieman opiskella sitä lainaamastani oppikirjasta, mutta sen jälkeen opiskeluinto lakkasi ja opinnot jäivät siihen. Pikkuhiljaa opin kuitenkin paikallisille tavoille ja kadulla tervehtiminen ja ravintolassa ruokalistan tarkkailu onnistuivat jo varsin hyvin. Paikalliset ihmiset puhuivat varsin huonoa englantia (jos ollenkaan) ja välillä olikin varsin hankalaa saada asioita hoidettua. Tämän takia olisikin ehkä hyvä osata hieman enemmän saksaa mikäli haluaa harjoittelemaan saksankieliseen maahan. Työpaikalla suurin osa ihmisistä puhuivat kuitenkin varsin hyvää englantia.

Maan tapa:
-

Muuta:
Harjoitteluun lähtiessä on hyvä ottaa hieman rennompi asenne kaikenlaisia asioita kohtaan. Kaikki järjestelyt eivät välttämättä toimi niinkuin itse olettaa tai sitten ne eivät toimi ollenkaan. Kannattaa siis olla itse aktiivinen ja ottaa selvää asioista, sillä niistä harvoin tullaan sinulle niistä suoraan kertomaan kysymättä.Koko kesä oli todella antoisa ja pääsin tutustumaan uusin maihin ja yli 20 maan harjoittelijoihin. Eteenkin samassa kaupungissa olleitten harjoittelijoiden kanssa kirjoittelen vielä pitkään sähköpostia ja varmaan menen käymään heidän luonaan kunkin omassa koti-maassaan.

« Takaisin