TKK:n ura- ja rekrytointipalvelut - Opiskelijapalvelut - Harjoittelu

Satoja TKK:n opiskelijoiden matkaraportteja, joista ei ole olemassa sähköistä versiota, löytyy Ura- ja rekrytointi-palveluista. Maa- ja vuosikohtainen lista.

Hankintakanava:
http://www.kvtfinland.org/
Sivuilla on leirinhakukone. Paikkoja löytyy ympäri maailmaa sekä lyhyt- että pitkäaikaistöitä.

Työ ja saamani opit:
Kuukauden leiri oli jaettu kahteen osaan: kaksi viikkoa luonto- ja ympäristöosuutta metsässä/maaseudulla vuorilla ja kaksi viikkoa rannikkokaupungissa opettamassa koulussa lapsille englantia. Maatilalla ohjelmassa oli mm. puuntaimien istutusta ja pussitusta. Valistusta saatiin mm. öljy-yhtiön vastuuttomasta käytöksestä ja aiheuttamista tuhoista alueella. Paikallinen insinööri kertoi kaiken mahdollisen alueen kasveista, puulajeista, metsityksestä, eläimistä...
Työ koulussa oli antoisaa ihanien lasten ansiosta. Lapset olivat iältään noin 8-13 vuotiaita. Oppilaita koulussa oli yli 300. Opetimme englantia kolmen muun vapaaehtoisen kanssa pienryhmissä sen jälkeen kun 40+ hengen luokkien hallitseminen osoittautui miltei mahdottomaksi. Kokonaisuudessaan neljän viikon leiriaika tuntui todella lyhyeltä, toisaalta tuntui kuin olisi viettänyt maassa aikaa useita kuukausia.

Palkkaus ja verotus:
Työ oli vapaaehtoistyötä. Suomessa KVT:lle maksettiin jäsenmaksuja ja välitysmaksuja 120e. Leiristä riippuen maksetaan majoituksesta ja ruuasta. Oma leirini oli kestoltaan neljä viikkoa, josta maksettiin noin 270e paikan päällä järjestävälle organisaatiolle.

Majoitus:
Ecuadorissa järjestön 'päämaja' on Quitossa. Hommaa pyörittävät lähinnä kaksi sisarusta, joiden koti on avoin kaikille vapaaehtoistyöntekijöille. Aina Quitossa ollessamme meillä oli lattiapatja-majoitus. Kahden viikon ympäristö/metsäleirin aikana asuimme maatilalla järjestön rakentamassa talossa, omissa pikku ´hotellihuoneissamme´. Toiset kaksi viikoa vietimme rannikolla, jolloin meidät majoitettiin perheisiin. Koti oli paikallisen mittakaavan mukaan siisti ja viihtyisä; talossa oli ovet, ikkunat, huoneet ja vesivessa. Saimme käyttöömme lastenhuoneet.
Järjestö korvasi oleskelumme perheelle. Koko leirin aikana nautimme aina kolme ateriaa päivässä. Lounaaseen ja päivälliseen kuuluu aina keitto ja pääruokalautanen, joten ruokaa oli tarjolla liikaakin. Lisäksi ruokavalio koostuu hyvin pitkälle riisistä ja perunoista (usein molempia yhtäaikaa) joten hiilihydraateista ei ollut puutetta.

Matkajärjestelyt:
Halvimmat mahdolliset lennot tuskallisilla vaihdoilla New Yorkin kautta Quitoon maksoivat n. 1300e. Koska leirille pääsy selvisi niin ´myöhään´, muutama kk ennen lähtöä, olivat kaikki matkustussesongin halvat lennot jo menneet. Hyvissä ajoin ostettaessa tai hyvillä tarjouksilla on kuitenkin mahdollista löytää lentoja n. 1000e hintaan.

Vapaa-aika:
Vapaa-aikaa oli yllättävän paljon. Työt veivät päivittäin vain n. 5-6 tuntia. Vapaa-aikaa landella vietettiin siestan merkeissä, luonnossa, pelaillen ja vieraillen läheisessä kylässä. Rannikolla koulupäivän jälkeen matkustimme bussilla rannalle tai toisiin kaupunkeihin ja kyliin. Viikonloppuja kertyi myös Quitossa ja sen ympäristössä turistiryhmänä liikkuessa. Leirin jälkeen kukin jatkoi matkailua oman aikataulunsa mukaan. Itse ehdin vierailla espanjalaisessa kaupungissa Cuencassa, sademetsässä maan koillisosassa sekä seikkailukaupunki Tenassa kokeilemassa raftingia.

Maan tapa:
Guapaa eli kaunista huudellaan tytöille kaduilla paikasta riippumatta. Machomaassa nuoremmat miehet voivat välillä käydä hermoille, mutta vanhemmilta herrasmiehiltä saa aina kumarruksia ja kohteliaisuuksia. Ennakkotiedoista ja huhuista poiketen fiksusti käyttäytyessään ei tarvinnut pelätä varkaita joka kadunkulmassa. Varomattomilta tietysti kerätään lompakot pois trolley-bussissa, markkinoilla tai kengänkiillottajapoikien toimesta. Espanjankielen taito on välttämätön. Ja puhumalla hyvin osoittaa kunnioitusta paikallisia kohtaan.
Ei tarvitse olla edes gringo, riittää ettei ole paikkakunnalta ja kaikki hinnat saattavat nousta. Quitolaisen yliopisto-opiskelijan ostaessa jäätelöä pikkukylässä hinta oli "viisitoist... ei vaan 25 penniä". Paikallisilta kannattaa aina vaivihkaa kysyä esim. bussimatkan hintaa ennen kyytiin nousua.
Tuloerot ovat kyllä valtavat. Itse asuimme tavallisissa työläisperheissä. Rikkaimmat asuvat eristetyillä ja vartioiduilla alueilla ja köyhimmät vajoissa ja kadulla.
Hintataso suomalaiselle opiskelijalle oli tietysti edullinen. Esim. bussimatka Quitossa maksoi 20snt, vesipullo 20snt, lounas/päivällinen ravintolan tasosta riippuen 1-4e.