Julkaistut matkaraportit

Matkaraportin laatija: Inari Virkkala

Osasto, pää- / sivuaineet:
Arkkitehtiosasto, Arkkitehtuuri

Työ ja saamani opit:
Arkkitehtitoimisto oli moderni ja asiallinen. Noin kymmenestä työntekijästä vain 3 puhui englantia, mikä teki työnteosta usein turhauttavaa: asioiden hoitaminen ja neuvojen kysyminen oli vaikeaa.
Itse työ oli aluksi pieniä sunnittelutehtäviä ja puhtaaksipiirtoa Autocadilla. Noin viikon päästä olin kuitenkin tehnyt kaikki minulle osoitetut tehtävät ja käytin aikani lähinnä mallinnusohjelmien (3dsmax, viz) opetteluun. Työkavereiden kanssa kommunikointi kompastui kielimuuriin, mutta kävimme kerran keilaamassa esinaiseni kanssa.
Arkkitehtitoimistoissa oli käytössä uusimmat ohjelmaversiot ja maassa panostetaan todella visualisointiin. Kramarenkon toimisto oli yksi maan johtavista arkkitehtitoimistoista. Tosin kymmenestä työntekijästä viisi jäi heinäkuun aikana lomalle, joten loppukuusta toimistossa oli melko hiljaista.

Palkkaus ja verotus:
220 000 BLR/kk eli noin 80e/kk
Maksettiin keskellä kuuta käteisellä ja lopuksi sain bonuksena vielä noin 200 000 BLR lisää.

Majoitus:
Teknillisen yliopiston asuntolassa. Puolet ajasta kämppäkaverina oli mukava puolalainen tyttö. Huone oli siisti ja kuukauden ajaksi sai lakanat. Pesutilat olivat yhteiset kolmen muun huoneen kanssa ja koko kerroksessa oli yksi keittiö. Kotiintuloaika joka ilta kello 24. Jääkaapin löytämisessä oli alkuun hieman ongelmia, ilmiesesti opiskelijat hankkivat usein oman huoneeseensa. Viimeiseksi kahdeksi viikoksi suihkusta tuli vain kylmää vettä. Asuntolan henkilökunta puhui ainoastaan Venäjää. Ei nettiä.

Matkajärjestelyt:
Viisumin hankkiminen kannattaa aloittaa ajoissa. Helsingissä on muutama matkatoimisto jotka tilaavat viisumeita Valko-Venäjän Viron lähetystöstä Tallinnasta. Kuukauden työviisumi maksoi noin 160 euroa.
Matkustin Minskiin bussilla ja laivalla. Menopaluu lennot saisi ilmeisesti noin 300 eurolla. Menin laivalla Tallinnaan josta Eurolinesin bussilla Vilnaan. Yövyin Vilnassa ja lähdin aamulla Minskiin. Paluumatkalla vietin päivän Vilnassa ja ajoin yöbussilla Tallinnaan.

Vapaa-aika:
Asuntolan sulkeutuminen yöksi, klo 24-06 asetti tiettyjä rajoituksia vapaa-ajalle. Minsk tuntui melko ankealta kaupungilta jossa kiinnostavaa tekemistä tuntui olevan vähän. Heinäkuussa opiskelijat ovat lomalla, monet museot olivat kiinni, keskustan ravintoloissa syöminen kohtuuttoman kallista ja kaikki kaupungissa näytettävät elokuvat dubattu venäjäksi. Kävimme muutamassa museossa joissa kaikki mahdollinen oli venäjäksi. Länsimaalaisia turisteja ei ole Minkissä lähes lainkaan. Bussilla pääsi hieman kaupungin ulkopuolelle tehtyyn "rullaluistelu-puistoon" jossa kävimme myös uimassa Minskin läpi virtaavassa joessa.
Puolalainen tyttö oli ainoa ulkomaalainen harjoittelija jonka tapasin Minskissä kuukauden aikana. Ehkä noin puolet Valko-Venäläisistä, myös nuorista, ei puhu eikä ymmärrä lainkaan englantia, joten ihmisiin tutustuminen oli melko hankalaa.

Maan tapa:
Diktatuuri.
Joka kadun kulmassa päivysti poliiseja ja kerran kuukaudessa oppositio järjesti mielenosoituksen kaupungin pääaukiolla. Venäjää osaamattomana minun oli vaikea seurata kunnolla poliittisia tapahtumia, uutiset luin suomeksi netistä. Baareja ja kahviloita oli vähän joten nuoriso hengasi lähinnä puistoissa juoden olutta ja vodkaa.

Muuta:
Älä lähde harjoitteluun Minskiin ellet osaa Venäjää!
Tottakai kuukauteen mahtuu kielivammaisena monia hyviäkin hetkiä mutta venäjän taito olisi tehnyt matkasta huomattavasti antoisamman.

« Takaisin