Julkaistut matkaraportit

Matkaraportin laatija: Maija Haapala

Osasto, pää- / sivuaineet:
Arkkitehtiosasto, Rakennussuunnittelu / Arkkitehtuurin historia ja teoria

Työ ja saamani opit:
Olin palkattomassa vapaa-ehtoistyössä SAWA-järjestön ylläpitämässä koulussa, jossa oli esi-koulu (3 luokkaa) ja ala-aste (luokat 1-4). Koulu oli auki kuusi tuntia päivässä, klo 8-14. Ensimmäisen viikon jälkeen aloin työskennellä myös vammaistenlasten kodissa, MEHAYO:ssa iltaisin ja viikonloppuisin, lähinnä rakennustöissä.

Koululla pääasiallisena tehtävänäni oli pitää lapsille atk-tunteja (yhdellä tietokoneella), ja lisäksi autoin esikoulun tunneilla ja missä ikinä tarvittiin, opetin matematiikkaa ja englantia, valvoin kokeita jne. Työnteko sujui afrikkalaiseen malliin, opettajat tulivat ja menivät milloin halusivat, tunnit alkoivat kun joku muisti soittaa kelloa, lapsia lyötiin (ei tosin alun jälkeen minun nähteni), ja opetus perustui täysin ulkoaopetteluun. (Opetus oli englanniksi, eikä kumpikaan osapuoli oikein osaa englantia). Lapset olivat todella kilttejä, auttavaisia ja kuuliaisia.

Palkkaus ja verotus:
Katso kohta 'Työ- ja saamasi opit'.

Majoitus:
Aluksi asuin paikallisen perheen vierastalossa, mutta kahden ensimmäisen viikon jälkeen muutin MEHAYO:n johtajan taloon. Vuokraa maksoin 40$ kuussa. Minulla oli oma huone, jossa sänky ja kaappi, ikkunoissa kalterit ja moskiittoverkko, ei ikkunalaseja. Talossa oli sähkö ja juokseva vesi, tosin sähkökatkoksia oli useita kertoja päivässä, ja vettä tuli säännöstelystä johtuen vain aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Käytännössä miltei jokaisella tansanialaisella perheellä on töissä nuori tyttö kotiapulaisena, työaika on 15 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa, palkka noin 10$ kuussa. Kotiorjat huolehtivat siivouksesta ja ruuanlaitosta, ruokana oli miltei aina riisiä tai ugalia (maissipuuro) ja papuja.

Matkajärjestelyt:
Menin Tansaniaan opiskelijaviisumilla, mutta n. kahden kuukauden jälkeen maahanmuuttoviranomaiset tulivat käymään MEHAYO:lla, ja jouduin ostamaan työviisumin. Työluvan saaminen Tansaniaan on hyvin hankalaa ja hidasta, ja poliisi on korruptoitunut. Viisumikäytännöt myös muuttuvat kokoajan.

Vapaa-aika:
Vapaa-ajalla vietin aikaa paikallisten ystävien kanssa, kiipeilin Morogoroa ympäröivillä Uluguru-vuorilla tai tutustuin kaupunkiin. Koulun lomaviikolla olin muiden vapaa-ehtoistyöntekijöiden kanssa matkalla Sambiassa, Malawissa, Zimbabwessa ja Mosambikissa, ja jouluksi menimme Zanzibarille.

Maan tapa:
Elämä Tansaniassa eroaa ainakin ulkoisesti suuresti elämästä Suomessa. Lämpötila oli miltei kokoajan yli 35 astetta, tiet ovat täynnä lehmänkokoisia kuoppia, ympärillä on koko ajan mieletön hälinä ja kuhina, banaaneja kasvaa takapihalla ja suomalainen opiskelija onkin yhtäkkiä rikas länsimaalainen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja iloisia, ja elämä on hidastempoista ja rentoa. Yhteisöllisyys on aivan eritasoa kuin Suomessa, kaikista pidetään huolta. Myös ongelmia on paljon, lapsia ja eläimiä lyödään, varkaat hakataan yhteistuumin hengiltä ja ihmiset uskovat noitiin (ja myös silloin tällöin polttavat vanhuksia ja nuoria tyttöjä noitina). Jätteenkäsittely ja luonnonsuojelu ovat tuntemattomia käsitteitä, ja terveydenhoitoa on vain rikkaille. Korruptioon törmää joka asiassa, ja paikalliset ovat jakaantuneet selvästi köyhiin ja paremmin toimeentuleviin. Ja ihmiset ovat köyhiä, vaikka sitä onkin ensin vaikea nähdä. Töitä on harvalle, eikä rahaa ole ylimääräisiin lääkärikuluihin tai koulutukseen, hädin tuskin vuokraan.

« Takaisin