TKK:n ura- ja rekrytointipalvelut - Opiskelijapalvelut - Harjoittelu

Satoja TKK:n opiskelijoiden matkaraportteja, joista ei ole olemassa sähköistä versiota, löytyy Ura- ja rekrytointi-palveluista. Maa- ja vuosikohtainen lista.

Hankintakanava:
Keväällä 2004 oli ensimmäinen vuosi maisema-arkkitehtuurin opintoja takana ja harjoittelupaikan etsintä käynnissä. Minua on aina kiinnostanut Englanti vanhana ”puutarhamaana”. Paikan hankin itse, useita vaihtoehtoja löytyi netistä hakusanalla landscaping. Lähetin hakemuksen ja cv:n sähköpostitse noin kahteenkymmeneen eri firmaan, joista muutama vastasi. Lontoolainen yritys sitten otti minut töihin…luulen asiaan vaikuttaneen aika paljon sen, että jaksoin soitella ja kysellä joko kesätyöntekijöiden suhteen on jotakin päätetty. Lisäksi minulla on aikaisempaa työkokemusta viherrakentamisesta ammattikorkeakoulun ajoilta.

Työ ja saamani opit:
Hewitt Landscapes:n omistaa alun perin tasmanialainen Jeff Hewitt. Hänen lisäkseen yrityksessä on yksi ainoa vakituinen työntekijä, loput ovat määräaikaisia. Työntekijöiden määrä siis vaihteli, mutta noin suunnilleen meitä oli yhteensä 12. Suurimmalla osalla oli joko alan koulutus tai työkokemusta (enemmän tai vähemmän.) Lontoossa oli vaikea törmätä ”paljasjalkaiseen” lontoolaiseen, suurin osa ihmisistä joihin tutustuin oli jostakin muualta, ja teki töitä tai opiskeli Englannissa muutaman kuukauden tai jotkut muutaman vuodenkin. Australiasta ja Uudesta-Seelannista oli ylivoimaisesti eniten porukkaa, sieltä oli myös työnjohtajamme Veronica.

Rakensimme ja hoidimme ainoastaan yksityispihoja. Työ oli monipuolista ja opettavaista, sain tehdä lähes kaikkea. Olin mukana asentamassa kiveyksiä, sekoitin betonia, korjasin aitaa, istutin, leikkasin nurmikkoa ja laitoin siirtonurmikkoa paikoilleen. Kitkemiseltäkään ei voinut välttyä. Lisäksi piirsin käsin puhtaaksi muutamia suunnitelmia sekä kävin mittailemassa erästä puutarhaa, jonka terassi haluttiin uudistaa.
Suomen oloista työt erosivat mm. siinä mielessä, että pihat olivat todellakin yksityisiä. Joihinkin ei edes päässyt kuin kulkemalla talon läpi, toisin sanoen kaikki kamat ruohonleikkuri mukaan lukien piti kantaa olohuoneen läpi! Työssä käytettiin ( mm. edellisestä seikasta johtuen ) hyvin vähän koneita, joten lapiohommia riitti. Työn laadusta ei missään vaiheessa tingitty, lopputuloksen piti ehdottomasti näyttää hyvältä.
Työpäivä alkoi kahdeksalta ja päättyi puoli viideltä. Päivällä oli puolen tunnin lounastauko ja aamulla kahvitauko. Pihat sijaitsivat ympäri kaupunkia, eivät kuitenkaan ihan keskustassa. Vaikka metrolla pääsi mukavasti matkustamaan, työmatkaan piti silti varata tunti aikaa. Näimme aina jollakin tietyllä asemalla, josta minut haettiin firman pakulla ja sitten köröttelimme töihin. Maanalaisella matkustaminen ei ollut aivan halpaa. Viikon lippu (1- ja 2-vyöhykkeet ) maksoi 20 puntaa.

Palkkaus ja verotus:
Palkkaa sain 220 puntaa viikko, joka maksettiin käteisellä joka perjantai. Verotusasiat hoituivat työnantajan kautta, kuitin tietysti sain. Työlupaa ei näin lyhyellä reissulla tarvittu. Halvimmat lennot löytyivät Ryanairilta. Lontoon Stanstedin lentokentältä kesti noin kolme varttia matkustaa junalla keskustaan.

Majoitus:
Asunto minun piti etsiä itse. Sellainen löytyi parin viikon hostellissa asumisen jälkeen Lontoon pohjoispuolelta, n. 20 minuutin metromatkan päästä ”keskustasta”. Asunto löytyi netistä, vuokra oli 55 puntaa/viikko ja meitä asui kolme tyttöä samassa huoneessa. Vuokra oli halvin mahdollinen (yleensä n. 70-80 puntaa ) mutta kämppä oli silti siisti ja kämppäkaverit kivoja. Meitä oli koko talossa yhteensä 12, suurin osa Unkarista, muutama saksalainen. Parhaat nettisivut asunnon etsimiseen löytyivät osoitteesta www.thegumtree.com, toki muitakin kannattaa kokeilla. Sen lisäksi paikan päällä voi hyödyntää ilmaisjakelulehteä TNT tai maksaa pari puntaa ja ostaa ”the Loot”:in.

Vapaa-aika:
Vapaa-ajan ongelmia ei todellakaan ollut, pikemminkin joutui miettimään miten aikansa saisi riittämään että ehtisi nähdä ”kaiken”. Sijoitin ennen matkaa Lonely Planetin pieneen opaskirjaseen joka osoittautui hyödylliseksi. Lontoo oli kallis kaupunki, asumiseen ja matkustamiseen kului eniten rahaa ( mutta niinhän se taitaa olla Suomessakin? ).

Muuta:
Mutta matka oli ehdottomasti ”hintansa väärtti”…kahdentoista miljoonan (turistit mukaan luettuina) kaupungissa ei ikinä ollut tylsää, näin puutarhakulttuuria johon en ikinä Suomessa törmäisi ja sain paljon uusia ideoita sekä opin yhtä jos toistakin. Suosittelen!!