TKK:n ura- ja rekrytointipalvelut - Opiskelijapalvelut - Harjoittelu

Satoja TKK:n opiskelijoiden matkaraportteja, joista ei ole olemassa sähköistä versiota, löytyy Ura- ja rekrytointi-palveluista. Maa- ja vuosikohtainen lista.

Hankintakanava:
Hain maisema-arkkitehtuurin harjoittelupaikkoja lähinnä suomalaisista alan toimistoista, mutta kokeilin myös Nordjobbia. Nordjobb järjestää pohjoismaisille nuorille kesätyöpaikkoja toisissa Pohjoismaissa. Heidän työpaikkansa ovat enimmäkseen matalapalkkaisia ”hanttihommia”. Sain puutarhatöitä Islannista, ja päätin suorittaa tutkintooni kuuluvan työmaaharjoittelun eksoottisessa maassa.

Työ ja saamani opit:
Työskentelin maailman pohjoisimmassa kasvitieteellisessä puutarhassa, Akureyrissa Islannissa. Akureyri on Islannin toiseksi suurin kaupunki ja Pohjois-Islannin keskus, 15 000 asukasta. Kasvitieteellinen puutarha on kaupungin omistama puisto, joten kesätöissä kanssani oli paljon nuoria. Vakituisia työntekijöitä puutarhassa on 3-4. Työnkuvaani kuului erilaiset puutarhanhoitoon liittyvät tehtävät, kuten kitkeminen, kastelu, pensaiden leikkaaminen, istuttaminen ja haravoiminen. Selviydyin töissä englannin kielellä, ja opin myös vähän islantia.
Työkulttuuri Islannissa on melko poikkeuksellinen: islantilaiset vaikuttavat työhulluilta. Viikoittainen työaikani oli 48 tuntia, kymmenen tunnin päiviä. Islantilaisille se on täysin normaalia, monet saattavat tehdä välillä 12-14 tunnin päiviä. Jotkut ovat kahdessa työpaikassa. Työnteko aloitetaan varsin nuorena, kesätöissä ja koulun ohella jopa 12-vuotiaana. Työtahti kuulostaa hurjalta, mutta tosiasiassa Islantilaiset ottavat rennosti (ainakin kaupungin töissä…). He työskentelevät paljon, koska palkkataso Islannissa on melko matala. Se oli mielestäni yllättävää siihen nähden, että kaikki on niin kallista.

Majoitus:
Asuin ”valkoiseksi palatsiksi” kutsutun huvilan kellariasunnossa norjalaisen, ruotsalaisen ja tanskalaisen tytön kanssa. Jokaisella oli oma huone, ja lisäksi asunnossa oli keittiö ja olohuone. Vuokra oli islantilaisittain varsin halpa, vain 15000 kruunua kuussa eli n 170euroa. Asunto järjestyi Nordjobbin kautta. Suurin osa Nordjobbareista asui esim. Reykjavikissa pienissä opiskelijasoluissa tai perheiden luona maksaen kalliimpaa vuokraa, 25000 isk. Olimme ainoat Nordjobbarit Akureyrissa, joten saimme luksusasunnon.
Kaupunki on niin pieni, ettei julkisen liikenteen käyttöön ollut tarvetta. Toisaalta taas Islannissa kaikilla on auto. Jeeppi on elinehto.

Matkajärjestelyt:
Lentäminen suoraan Islantiin on kallista, mutta nykyisin Kööpenhaminasta ja Lontoosta on mahdollista lentää halpalentoyhtiö Iceland Expressilla. Suorat lennot Helsingistä maksavat n 500euroa. Lontoon tai Kööpenhaminan kautta lentäminen tulee kuitenkin maksamaan lähes saman verran, koska Suomesta pitää ensin päästä jompaankumpaan kaupunkiin. Islantiin ei tarvitse viisumia, mutta maa ei ole EU:ssa.

Vapaa-aika:
Vapaa-aika…mikä vapaa-aika? Kymmenen tuntia ulkotöissä on melko uuvuttavaa. Iltaisin ei paljon ehtinyt, eikä 15 000 asukkaan Akureyrissa ollut kovinkaan paljon aktiviteetteja. Se on kuitenkin taidekaupunki, jossa on kesäisin paljon näyttelyitä ja konsertteja. Iltaisin istuimme usein kahvilassa, vaikka se on Islannissa todella kallista. Uiminen on islantilaisten lempiharrastus, tai paremminkin kuumissa lähteissä (uimahallien hotpoteissa) lilluminen. Jokaisessa pienessäkin kylässä on pieni uimala.
Viikonloppuisin oli aikaa nähdä Islantia. Geysireja, vuoria, jäätiköitä, laavaa ja kuumaisemaa. Matkusteleminenkin on kallista, mutta liftaaminen on Islannissa helppoa ja leirintäalueita on monissa kohteissa. Aluksi harmitti, etten ollut pääkaupungissa Reykjavikissa. Siellä on jatkuvasti tapahtumia ja toimintojen tarjonta on suurempi. Pikkukaupungissa oli kuitenkin puolensa: se oli minulle uusi kokemus, ja lisäksi opin tuntemaan paikallisia.
Nordjobb järjesti vapaa-ajan tapahtumia ja retkiä, mutta yleensä emme voineet osallistua niihin, sillä toiminta keskittyi Reykjavikiin.

Maan tapa:
Islantilaisten elämänasenne on loistava. Ihmisissä yhdistyvät välimerimäinen elämänilo ja pohjoinen routa. Toisaalta heissä on melankolinen ja synkkä puoli, mutta itselleni jäi sydämellinen ja vieraanvarainen kuva.
Ruoka ja eläminen ovat todella kallista, sillä lähes kaikki joudutaan maahantuomaan muualta. Liha on halvempaa kuin kasvikset. Islantilaiset syövät paljon kalaa, ja lampaanliha on edullisinta lihaa. (Lampaat laiduntavat vuoristossa ja maaseudulla missä sattuu, ja astelevat autoteille kuin porot Lapissa.)
Vierainta kulttuurissa olivat nuoret vanhemmat. Jotkut sanoivat, että Islannissa on vain meneillään väliaikainen vauvakuume. On aivan tavallista hankkia lapsi/a ennen opiskelua, noin 20 vuoden iässä. Naimisiinmenoa ei liitetä mitenkään perheen perustamiseen. Toisaalta nuorena vakiintuminen ehkä selittää islantilaisten korkeat eroamisluvut.