Oman kulttuurin tiedostaminen

Kulttuurilla on huikea vaikutus ihmisen persoonallisuuden muodostumiseen ja käyttäytymiseen. Oman kulttuurin muotoutuminen on pitkä ja osittain huomaamatonkin prosessi, joka koskettaa kaikkia elämänaloja. Kulttuuri on aina opittua ja sen osaksi kasvetaan. Lapsi oppii tiedostamattaan (kuuntelemalla, jäljittelemällä) sen kulttuurin, jonka edustajien kautta hän on vuorovaikutuksessa. Kulttuurin sanotaan olevan jatkuvasti liikkeessä oleva järjestelmä, joka muuttuu yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa. Kaikki mitä emme ole saaneet perintötekijöissä, vaan muilta omaksuttuna, edustaa kulttuuria. Kulttuuri on eräänlaista mielen ohjelmointia - se on kuin tiedostamaton käyttöjärjestelmä, joka ohjaa tapaamme olla, elää ja ajatella.

Kulttuurin osia on usein kuvattu metaforalla jäävuoresta. Jäävuoren pinnalla näkyvää osaa on verrattu tiedostettuun kulttuuriin. Siinä ovat näkyvillä meille kaikille helposti tunnistettavat osat kulttuuria eli kieli, ruoka ja vaateet sekä helposti havaittavat käytöstavat. Jäävuoren huippua, pinnalla näkyvää osaa on helppo havainnoida lyhyelläkin matkalla. Lisätukea tähän oppimiseen antavat lukuisat matka- ja käytösoppaat ja pintapuolinenkin kohdemaan kielitaito. Mutta valtaosa jäävuoresta (kulttuurista) on pinnan alla, piilossa, valtavana möhkäleenä. Pinnan alla liikkuvat sellaiset asiat kuin arvot, normit, viestintätyyli, suhde luontoon, uskomukset ja asenteet. Tähän osaan kulttuuria on paljon työläämpää tutustua ja se vaatii monipuolista ja pitempiaikaista perehtymistä historiaan, kirjallisuuteen, jatkuvaa havainnointia, uteliasta mieltä ja perusteellista kielitaitoakin.

Meidän oma arvoperustamme ja käyttäytymismallimme selviävät usein meille vasta kun olemme täysin vieraassa ympäristössä - siis toisessa kulttuurissa - jolloin omat ajattelutapamme eivät enää tunnukaan oikeilta tai luonnollisilta. Kiinalainen sananlasku kuvaa tätä hyvin; 'kala ei tiedä, että se ui ennen kuin se joutuu vedestä pois'. Oma kulttuuri, sen olemassaolo ja vaikutus siihen, keitä olemme ja mitkä ovat normimme ja arvoperustamme selviävät usein vasta kohdatessamme toisen kulttuurin. Toisen kulttuurin ymmärtämisen lähtökohtana on aina oman kulttuurin tiedostaminen. Oma kulttuuri on kuin ilmapallo - se täytyy ensin puhkaista, jotta sen sisälle voi nähdä.

Me ja muut

Kun suomalaista kulttuuria yrittää asettaa "maailmankartalle" voi ottaa avukseen kulttuuritutkijoiden tekemiä ryhmittelyjä ja määritelmiä. Yhden käyttökelpoisen ja paljon käytetyn mallin on luonut hollantilainen tutkija G. Hofstede. Hän on ryhmitellyt maailman kulttuurit neljän ulottuvuuden mukaan. Tässä luokituksessa Suomi sijoittuu idän ja lännen välille. Maskuliinisuus-feminiinisyys mittaa kulttuurin suhtautumista ihmissuhteisiin ja hoivaamisen pehmeisiin arvoihin. Suomi ei ole kovin maskuliininen yhteiskunta vaan pikemminkin sellainen, jossa perinteiset roolit ovat rikkoutuneet. Tämä näkyy siinä, että "miehet voivat tehdä naisten töitä". Valtaetäisyys puolestaan mittaa Hofstedin mukaan sitä miten suuria eroja ihmisten asemassa hyväksytään. Valtaetäisyys on Suomessa suhteellisen pieni eli tasa-arvo ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovat suomalaisille tärkeitä asioita. Kolmas ulottuvuus, epävarmuuden sietokyky, kertoo mm. siitä miten hyvin normeista poikkeavaa käyttäytymistä siedetään yhteiskunnassa. Suomessa siedetään erilaisuutta melko hyvin koko maailman mittakaavassa, joskin muita pohjoismaita huonommin. Hofstedin neljäs ulottuvuus kertoo kuinka tärkeää yhteisöllisyys (ryhmän jäsenyys) on yksilöille. Tätä ulottuvuutta monet kulttuuritutkijat pitävät tärkeimpänä asiana, joka vaikuttaa eniten ihmisten arvoihin, asenteisiin ja normeihin ja käyttäytymiseen. Suomi asettuu tässä vertailussa lähemmäksi yhteisöllistä kuin yksilöllistä kulttuuria.

Me suomalaiset olemme siis ainutlaatuisessa asemassa kulttuurien risteysasemalla, idän ja lännen vaikutuspiirissä. Suomalaisesta kulttuurista on osuvasti sanottukin että sillä on juuret idässä ja latva lännessä.

Kulttuuri